Henrik Vuornos

Moderni kokoomuslainen.

Vahva talous turvaa hyvinvointiyhteiskunnan

Suomen talous on kipeästi uudistusten tarpeessa. Suomessa vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma aiheutti Suomen talouteen melkein kymmenen talouden “menetettyä” vuotta. Suomen ja Ruotsin bruttokansantuote asukasta kohden oli 2008 melkein tasoissa, mutta Ruotsi repi kaulaa kovaa vauhtia, kun Suomen talous sakkasi.

Tilastoja tärkeämpää on se, että huonosti menestyvä talous näkyy vahvasti ihmisten arjessa. Kun taloudessa menee huonosti, nuorten on vaikea löytää kesätöitä, vastavalmistuneen oman alan hommia tai työttömän löytää tietä takaisin työelämään. Vaikea työllisyystilanne tuo epävakautta ja epävarmuutta ihmisten elämään: palkkakehityksessä voi jäädä pysyvästi jälkeen, työttömyys tuo monia haasteita arjesta selviytymiseen ja ihmisten unelmien tavoittelusta tulee vaikeampaa.

Suomi harmaantuu kovaa vauhtia. Tällä hetkellä jokaista sataa työikäistä kohden on 60 henkilöä työelämän ulkopuolella. Kymmenen vuotta sitten vastaava suhde oli 50 työelämän ulkopuolella olevaa, ja reilun kymmenen vuoden päästä tilanne on jo 70 työelämän ulkopuolella olevaa sataa työikäistä kohtaan. Elämme siis poikkeuksellisen rajua muutosta. Olennainen kysymys on, miten Suomen resurssit saadaan riittämään ilman julkisten menojen jatkuvaa juustohöyläämistä.

Sen lisäksi, että Suomi ikääntyy, suomalaisten syntyvyys on laskenut pienimmäksi vuosikymmeniin. Yksi suurimpia tekijöitä tässä on varmasti pitkään jatkunut taloudellinen epävarmuus. On yksinkertaisesti hankala yhtälö, kun ikääntyneiden määrä nousee ja syntyvyys laskee. Politiikalla on kuitenkin hyvin vaikea saada ihmisiä lisääntymään enemmän. Parasta lääkettä syntyvyyden nostamiseksi onkin taloudellinen kasvu ja vakaus.

Kolme tärkeintä haastetta taloudessa tällä hetkellä ovat: työllisyys, kasvu ja verotus. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen vaatii pohjoismaisen työllisyysasteen. Meidän aktiivisesti jatkettava toimia, joilla työllisyysaste nostetaan Ruotsin tasolle yli 80 prosentin. Se on sekä inhimillistä että kansantaloudellisesti äärimmäisen järkevää. Jokainen henkilö, joka siirtyy työelämän ulkopuolelta työhön, helpottaa julkisen talouden ongelmaa.

Tarvitsemme lisää kasvua. Yksinkertaistettuna talouden kasvu koostuu kahdesta asiasta: työn määrästä ja tuottavuudesta. Kun suomalaisten syntyvyys laskee ja ikääntyminen nousee, on työn määrän lisäämiseksi käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Pyrkiä luomaan yhteiskuntaa, jossa lapsia hankitaan nykyistä enemmän tai lisätä työperäistä maahanmuuttoa. Kuten kaikki voivat ymmärtää, politiikalla on hyvin vaikea käynnistää synnytystalkoita, mutta työperäisen maahanmuuton määrään voimme vaikuttaa. Meidän pitäisi kiireesti hoitaa työperäisen maahanmuuton lupa-asiat kuntoon ja poistaa työvoiman tarveharkinta. Minusta jokainen, joka tulee Suomeen tekemään töitä tai yrittämään, on enemmän kuin tervetullut.

Työn tuottavuuteen on mahdollista vaikuttaa erityisesti panostuksilla koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Meidän pitää saada suomalaiset TKI-panostukset nykyistä huomattavasti korkeammalle, jos haluamme, että jatkossakin pystymme laajamittaisesti synnyttämään jotain uutta. Siihen tarvitaan sekä julkisia että yksityisiä panostuksia.

Kolmas kasvuun vaikuttava tekijä on verotus. Verotuksessa on monta hyvää periaatetta, mutta niistä yksinkertaisin ja paras on se, että verotetaan sitä enemmän, mitä halutaan vähemmän, ja sitä vähemmän, mitä halutaan enemmän. Tulevalla hallituskaudella meidän pitää pystyä siirtämään verotuksen painopistettä nykyistä vahvemmin työstä ja yrittämisestä kohti haittoja ja kulutusta. Kaikista tärkeimmäksi veropolitiikan tavoitteeksi näen työn verotuksen keventämisen.