Uudenmaan kansanedustajien pitäisi pitää paremmin uusmaalaisten puolta. Nykyisen hallituksen aikana on tehty monilta osin niin kepulaista politiikkaa, että seuraavan hallituksen on aika kääntää kurssi.

Koulutuspolitiikassa on tiedepolitiikan sijaan tehty aluepolitiikkaa. Sen sijaan, että oltaisiin vahvistettu pienen Suomen osaamiskeskittymiä ja tutkimuksen laatua, resursseja on hajautettu ympäri Suomen aluepoliittisin perustein. Esimerkiksi diplomi-insinööri-koulutusta on laajennettu kuluneen hallituskauden aikana kolmeen uuteen yliopistoon (Turku, Jyväskylä, Itä-Suomi), vaikka paljon järkevämpää olisi ollut vahvistaa olemassa olevia korkeakouluja ja erityisesti Aalto-yliopistoa. Myös korkeakoulujen aloituspaikat ovat alueittain pahassa epätasapainossa suhteessa nuorten määrään.

Liikennepolitiikassa hallitus teki historiallisen heikennyksen Uudenmaan liikennehankkeiden rahoitukseen. Aikaisemmin valtion on osallistunut ratahankkeisiin 70%-30%-rahoitussuhteella, mutta tämä hallitus lisäsi kaupunkien maksutaakkaa muuttamalla rahoitussuhteen 50%-50%:iin Espoon kaupunkiradan kohdalla. Hankkeissa ei myöskään ole priorisoitu hyöty-kustannussuhteeltaan parhaita hankkeita, vaan tehty aluepolitiikkaa.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusjärjestelmään on sorvattu uusi tulonsiirtoautomaatti Uudeltamaalta muualle Suomeen. Hyvinvointialueita palkitaan siitä, mitä sairaampia ihmiset ovat, vaikka kannustinten pitäisi olla päinvastoin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta ei voi laskea sen varaan, että jollain seudulla suurempi osa väestöstä käyttää yksityisiä terveyspalveluita, vaan veronmaksajia pitäisi kohdella yhdenvertaisesti. Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä tarvitsee kunnon remontin, jossa laitetaan kannustimet kuntoon ja kohdellaan eri alueita reilusti.

Suomessa pitää tunnustaa, että Uudenmaan merkitys koko Suomen talouden suorituskyvylle on valtavan tärkeä. Uusmaalaisille kunnille ja kaupungeille pitää antaa riittävä osuus omista verotuloistaan sekä mahdollisuudet menestyä. Tästä hyötyy koko Suomi.

Eduskuntaan tarvitaan lisää sellaisia kansanedustajia, jotka pitävät Uudenmaan puolta yhteistyöllä. Ei Suomen kannalta osaoptimoiden, vaan siten, että Uuttamaata kohdellaan reilusti suhteessa muihin!