Näissä vaaleissa olisi epärehellistä luvata, että panostetaan lisää jonnekin, kertomatta mistä se on pois. Rahaa on tietty määrä ja rahat tulevat valtion budjetista. Tuleva hyvinvointialue ei lainsäädännöstä johtuen voi korottaa veroja, eikä ottaa lainaa, joten annetuilla resursseilla on selvittävä. Länsi-Uudenmaan osalta tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että alueen palveluista siirretään seuraavan kuuden vuoden aikana muualle Suomeen noin 50 miljoonaa euroa (100€/asukas), minkä lisäksi palvelutarpeen kasvu rahoitetaan vain 80 prosenttisesti (sadasta uudesta potilaasta vain 80:een tulee rahat) vuodesta 2025 eteenpäin. Tästä rahoitusmallista on päättänyt maan hallitus, eikä tulevalla aluevaltuustolla ole suoraan mahdollisuuksia vaikuttaa siihen.

Minusta tilanne on samaan aikaan sekä surkea että kiehtova. On todella suuria vaikeuksia pitää alueemme sosiaali- ja terveyspalveluiden laatutasoa yllä ilman muutoksia valtakunnalliseen rahoitusjärjestelmään. Toisaalta päättäjien on tehtävä jokainen mahdollinen asia, joka parantaa tuottavuutta, siirtää resursseja raskaammista palveluista ennaltaehkäisyyn sekä hyödyntää teknologian kehitystä, jotta resurssit riittävät. Tässä työssä eivät pärjää mankujat, vaan tarvitaan päättäjiä, joilla on rohkeutta kokeilla uutta ja etsiä uusia tapoja tehdä.

Uskallan sanoa, että tässä asiassa ollaan vahvuusalueillani. Edellisellä valtuustokaudella kehitin joka vuosi budjettineuvotteluihin erilaisia luovia ratkaisuja, joilla asioita voitiin tehdä taloudellisemmin tai tehokkaammin. Olen tehnyt sen siksi, että pääosin puolueet ovat hyviä kertomaan, minne rahaa tarvitaan lisää, mutta huonoja kertomaan, mistä se otetaan pois. Kun on ideoita, miten asioita voi tehdä tehokkaammin, voi rahaa siirtää sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Eli priorisoida.

Onneksi asioita voidaan oikeasti myös tehdä paremmin, samanlaisilla resursseilla. Esimerkiksi terveysasemien tiimimalli, jossa potilaasta otetaan heti koppi moniammatillisella tiimillä ja ryhdytään tarjoamaan oikeita palveluita jonoissa pompottelun sijaan, on tarjonnut parempaa hoitoa samoilla kustannuksilla. Digivastaanottojen käyttöönotto on helpottanut monen avunsaantia ja tehnyt työstä samalla tehokkampaa. Kaupungit ovat olleet kehno kiinteistöjen rakentajia, mutta erilaisilla kumppanuusmalleilla yksityisten toimijoiden kanssa kunnossapitovastuu on saatu ulkoistettua ja rakennukset pysymään paremmin kunnossa. On sanomattakin selvää, että ilman yrityksiä ja kolmatta sektoria tästä ei selvitä.

Jos vastaanne tulee vaaliehdokas, joka lupaa, että rekrytoidaan satoja uusia lääkäreitä, nostetaan palkkoja ja rakennetaan terveysasema jokaiselle kylälle, kannattaa oman oikeusturvan nimissä kysyä, mistä rahat otetaan pois, kun veroja ei voi korottaa?

Minä en lupaa valtavia resurssilisäyksiä, koska se olisi äänestäjien petkuttamista. Lupaan kuitenkin tehdä kaikkeni, että palvelut järjestettäisiin tehokkaammin, jotta rahaa riittäisi sinne, missä sitä eniten tarvitaan; mielenterveyspalveluiden korjaamiseen, ikäihmisten hoivaan ja jonojen purkamiseen. Sen lisäksi lupaan, että kun Marinin hallitus vaihtuu seuraavaan, teemme alueella kaikkemme, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusmallia korjataan niin, että se on oikeudenmukainen myös Länsi-Uuttamaata kohtaan.

Olen erittäin hyvin perillä siitä, miten soteuudistuksen valmistelu Länsi-Uudellamaalla etenee. Toimin Länsi-Uudellamaalla soteuudistusta seuraavan poliittisen seurantaryhmän puheenjohtajana sekä alueen suurimman kaupungin Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtajana. En ole ehdolla opettelemaan, vaan tekemään täysillä töitä alueen palveluiden toimivuuden ja järkevän hallinnon puolesta. Olen motivoitunut, koska edessä on samalla todella hankalia, mutta kiinnostavia päätöksiä.

Julkaisen lähiviikkoina kampanjateemani eli ajatuksiani siitä, mitä Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja terveyspalveluille sekä pelastustoimelle pitäisi tehdä. Tervetuloa mukaan kampanjaan!