Henrik Vuornos

Moderni kokoomuslainen.

Blogi

Hoitojonot kuriin, maakuntauudistus historiaan

Espoolaiset ansaitsevat hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut. Silloin, kun lapsen tai ikäihmisen on päästävä terveydenhuoltoon, jonot eivät saa olla kuukauden mittaisia. Sosiaalityölle on varattava riittävät resurssit puuttua ongelmiin ajoissa ennen kuin ne kasvavat suuriksi. Kaupungissa pitää olla myös mahdollisuus ikääntyä arvokkaasti: vanhuspalveluiden pitää toimia omaishoidontuesta palveluasumiseen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden – ja oikeastaan koko Espoon kaupungin – kannalta keskeisintä tulevalla valtuustokaudella on tehdä kaikki mahdollinen, että maakuntauudistus ei etene. Uudistuksessa on lukuisia valuvikoja valtakunnallisesti, mutta Espoo on koko ratkaisun suurin häviäjä.

Maakuntauudistuksessa valtakunnallisesti pehmeä budjettirajoite vie kannusteet alueiden järkevältä taloudenpidolta – valta ja vastuu rahoista ei ole jatkossa samoissa käsissä. Pelkästään uudistuksen muutoskustannukset kasvattavat sosiaali- ja terveysmenoja yli kolmella miljardilla seuraavan 10 vuoden aikana. Euroakaan ei kuitenkaan mene hoidon laadun parantamiseen. Uudistuksessa suljetaan ideologisesti yksityiset toimijat ulos terveyspalveluista, mikä heikentää mahdollisuuksia tuottavuuden kehittymiselle ja kustannustehokkuudelle.

Kaupungin näkökulmasta uudistus romuttaa Espoon talouden. Tulot puolittuvat, mutta velat jäävät. Se tarkoittaa sitä, että investointeja – uusia kouluja, päiväkoteja, teitä ja liikuntapaikkoja – joudutaan karsimaan rajulla kädellä tulevien vuosien investointiohjelmasta. Espoo elää tällä hetkellä hyvin pitkälti espoolaisten verotuloilla, mutta jatkossa kaupungista tulisi valtionosuusriippuvainen. Tämä kaventaisi kaupungin päätösvaltaa.

Espoolaisten sosiaali- ja terveyspalveluihin uudistus tarkoittaisi kymmenien miljoonien eurojen leikkauksia. Mittakaava vastaa suunnilleen sitä, että kaupungista jouduttaisiin lopettamaan kokonaan ikäihmisten kotihoito. Siinäkään ei ole mitään järkeä, että esimerkiksi Joensuussa sekä perusterveydenhuoltoon että erikoissairaanhoitoon pääsee nopeammin kuin Espoossa. Tästä huolimatta maakuntamalli lisäisi palvelujen rahoitusta Joensuussa ja vähentäisi sitä Espoossa.

Helpointa olisi edetä nykymallin pohjalta, varsin toimivaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehittäen. Puretaan koronan aiheuttamia terveyskeskusten hoitojonoja palvelusetelillä. Hyödynnetään aktiivisesti monituottajamallia terveysasemilla. Esimerkiksi viimeiset vuodet Matinkylän Oma Lääkärisi – terveysasemalla on jatkuvasti ollut yli puolta lyhyemmät jonot kuin kaupungin omilla terveysasemilla – samoilla resursseilla ja asiakaskunnalla.

Tehdään sosiaalipalveluissa rakennemuutos, jossa usean vuoden aikavälillä määrätietoisesti siirretään resursseja raskaammista palveluista kevyempiin. Esimerkiksi lastensuojelusssa tämä tarkoittaisi perhepalvelujen ja avohuollon lisäresursoimista, mutta siten, että samalla annettaisiin tulosvastuu raskaamman palvelun tarpeen vähentymisestä. Tämä olisi järkevää sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Espoo pärjää sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa yksin varmasti jatkossakin. Alueen kannalta voisi kuitenkin olla järkevää tiivistää yhteistyötä Länsi-Uudenmaan kuntien kanssa vapaaehtoiselta pohjalta ilman uusia tulonsiirtoja eri puolille Suomea. Se olisi kestävä tie uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluita.

Tärkeimmät tavoitteet sosiaali- ja terveyspalveluihin:

  • Espoo sanoo ehdottamasti ei maakuntauudistukselle. Maakuntauudistus heikentäisi espoolaisten palveluita
  • Koronasta aiheutuneita hoitojonoja puretaan määrätietoisesti palveluseteliä hyödyntäen
  • Espoo hyödyntää jatkossakin vahvasti monituottajamallia – kaupunki, järjestöt ja yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä
  • Sosiaalipalveluissa tehdään rakennemuutos, jossa resursseja siirretään ennaltaehkäiseviin palveluihin.