Henrik Vuornos

Kokoomus, Uusimaa.

Blogi

Voiko yksittäinen kansanedustaja vaikuttaa mihinkään, kun eduskunnassa on ryhmäkuri?

Tämä kysymys on tullut vastaan yllättävän monta kertaa. Siksi ajattelin, että siihen on syytä vastata perusteellisesti blogin muodossa.

Ryhmäkuri tarkoittaa sitä, että eduskuntaryhmä pyrkii hakemaan yhteisen kannan kysymyksiin ennen niiden käsittelyä eduskunnan täysistunnossa. Hallituspuolueilla ryhmäkuri on tiukka. Oppositiossa ryhmäkuria ei vastaavalla tavalla ole, koska lähtökohtaisesti hallituksen esitykset aina voittavat ja opposition esitykset häviävät äänestykset, joten yksittäisillä opposition äänillä ei ole niin suurta merkitystä.

Jos Kokoomuksessa (tai missään muussakaan puolueessa) ei olisi ryhmäkuria, ei puolue voisi vaikuttaa mihinkään, koska sen kanssa ei voisi sopia asioista. Oikeastaan missään maassa homma ei toimi niin, että hallitus kokoaisi jokaisen eri esityksensä taakse joukon yksittäisiä kansanedustajia. Eduskuntaryhmät ovat sitä varten olemassa, että niissä hiotaan yhteiset kannat kannat, joiden avulla voidaan sopia esitysten tukemisesta.

Eduskunnassa on toki ollut myös joitain (arvo)kysymyksiä, joissa ryhmäkuri ei ole ollut voimassa tai siitä on voinut poiketa. Tällainen oli aikanaan esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki.

Minusta ne, jotka näkevät ryhmäkurin suurena ongelmana, eivät yleensä osaa tai halua vaikuttaa puolueen tai ryhmänsä päätöksiin. Omalla kokemuksellani eduskunnassa työskentelystä voin todeta, että aktiivisella työllä pystyy kääntämään jopa koko ryhmän kannan itselleen tärkeässä kysymyksessä, mutta ei se toki helppoa ole. Se vaatii paljon töitä, keskusteluja ja perusteluja. Yksittäinen edustaja voi siis läpi mennessään vaikuttaa puolueen linjaan hyvinkin merkittävästi, mutta se vaatii ehdokkaalta sitä, että hän osaa ottaa riittävästi tilaa ja viedä omaa juttuaan eteenpäin.

On aivan totta, että Suomen järjestelmä on melko puoluevetoinen. Jos ehdokkaasi puolue on täysin vastenmielinen, niin silloin kannattaa äänestää mielummin sellaista puoluetta, joka on lähempänä itseään. Toki puolueetkin muuttuvat vain ihmisten kautta eli jos joku asia puolueessa riepoo, ja ehdokas voisi sitä muuttaa, niin usein muutosta ajavan ehdokkaan äänestäminen on tehokkain tapa myös muuttaa puolueen linjaa.

Olen nyt istunut Espoon valtuustossa 6 vuotta. Montaa kertaa ei ole tullut vastaan sellaista tilannetta, jossa puoluekuri olisi jotenkin dramaattisesti rajoittanut toimintaani. Joskus joku yksityiskohta on harmittanut kovastikin, mutta kokonaisuus on ainakin minun kohdalla ratkaissut sen, mitä nappia painan. Joskus laiha sopu on parempi kuin lihava riita.

Uskon, että kykenisin eduskunnassa vaikuttamaan siihen, minkälaisiksi eduskuntaryhmän päätökset muodostuvat. Jo nyt puoluehallituksen jäsenenä sekä läsnäolo- ja puheoikeuden eduskunta- ja ministeriryhmään omaavana olen mielestäni pystynyt tuomaan kantani esiin hyvin. Silloin, kun kanta on perusteltu, se otetaan vakavasti.

Kyse on myös kyvystä verkostoitua, kyvystä luoda luottamusta ympärilleen ja kyvystä perustella omaa asiaansa. Nämä asiat ovat juuri niitä, jotka tunnistan vahvuuksiksi. Voi olla, että joskus ryhmäkurin mukana joutuu nielemään jotain itselle epämiellyttävää, mutta suurimmassa osassa tapauksista asioihin voi vaikuttaa. Ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltiosta en tingi, mutta en usko, että ryhmäni päätyisi esittämään missään tilanteessa niiden vastaisia ryhmäpäätöksiä.

Ryhmäpäätökset ovat parlamentarismin ominaispiirre. Ne ovat hyvä asia siitä näkökulmasta, että puolueryhmät eivät voi vaikuttaa ilman niitä. Huono asia ne ovat siitä, että joskus yksittäiset kansanedustajat joutuvat hyväksymään itselleen vähemmän miellyttäviä asioita. Ryhmäpäätöksiin voi kuitenkin vaikuttaa. Ja siinä oikeastaan mitataan kansanedustajan kyky edistää arvoilleen tärkeitä asioita.

Henrik Vuornos, 177

Eduskuntavaaliehdokas, Kokoomus, Uusimaa